Maltalle mars mars!!!

Matka alkoi jo itseasiassa vuotta aikaisemmin kun kuulin mahdollisuudesta lähteä työssäoppimaan ulkomaille.
Raavin hieman aikaa päätäni miettien onko minusta todella siihen,
Uusien ihmisten kohtaaminen on aina ollut hieman hankalaa ja nyt olisi haasteena vielä se että kaikki mitä suusta ulos päästää on käännettävä toiselle kielelle ja vielä muodostettava jotain ymmärrettävää mongerrusta jota muutkin ymmärtäisi ja vielä vakuuttavalla naamalla.
Harppaus tuntemattomaan siis alkaa, toivon että olet mukana tällä matkalla.

No niin, matka on fyysisesti alkanut ja kuljen pää pilvissä, siis kirjaimellisesti ja syy on finnairin ja keskieurooppaan rantautuneesta Irma hurrikaanin etkoista.
On muuten metka tunne vatsassa kun siivet tärisee eri tahtiin rungon kanssa.
Perille päästiin kuitenkin eikä lämmintä ollut kun 33 astetta.
Kämppä on siisti ja katu meluinen, onneksi on tuuletin nurkassa viilentämässä.
Mä en ikinä lähde tästä huoneesta.

Huoneeni

Vuorokaudessa ei ehkä paljoa opi uudesta elinympäristöstään mutta jotain kuitenkin, sunnuntaisin suurinosa liikkeistä on kiinni ja se on ihan ok jos on varautunut siihen niin ei tarvitse ostaa pullovesiä lähiö baarista.
Bussiliikenne jos mikä ansaitsee kiitosta sillä yleinen liikenne on kaoottista joten ei kannata vuokrata omaa autoa, nopeus kuskilla nousee huimiin sfääreihin ja ei matkaa ilman läheltäpiti tilanteita ole olemassakaan. Liikenne kaaoksen vuoksi on oltava erityisen tarkka ylittäessä teitä.
Rauhallisempaa kyytiä saa hevoskärryillä joita pyörii paljon täällä.
aamukahvia nauttiessani sain maistella nakki taskua joka oli melkein yhtä hyvä kuin oma tekemät.
Ihmiset ovat ystävällisiä ja aidon iloisesti yllättyneitä kun olen opetellut muutamia kohteliaisuuksia paikallis kielellä.

Valetan satama

Eilen illalla kierrellessäni jalan asuntoni lähialueita pysähdyin paikalliseen kahvila / baariin nauttimaan kahvista ja kylmästä pullovedestä sain ihmeekseni huomata että kyseiset tuotteet maksoivat yhteensä vain euron.
Siinä siemaillessani kahvia joka oli muuten erinomaisen makuista, aloin juttelemaan naapuripöydässä istuvan herrasmiehen kanssa niitä näitä, hän kertoi -60 - 70 luvun vaihteessa olleensa armeijan palveluksessa ja kuina kohta on jäämässä eläkkeelle nykyisestä työstään kun täyttää 70 vuotta.
Tuli siinä mietittyä että onko kyse ilmastosta vai työtahdista johon kuuluu siesta, että täällä jaksetaan tehdä pitempään töitä ja olla terveempiä eläkeiässä  kuin siellä pohjolan hektisessä työilmapiirissä.
Olen hieman kateellinen ja ehkä alan kysellä täältäpäin töitä.


Tänään tutustuin tulevaan työpaikkaan ja huomenna aloitan työt aamu 7.
Kun sitten tapaamisen jälkeen menin bussipysäkille odottamaan bussia, kuin kohtalon koura olisi ohjannut minua ja laittanut minut  hyppäämään ihan oikeaan bussiin mutta joka olikin menossa väärään suuntaan. (Tämä väärin käsitys johtui siitä että olin kuten suomessa, tien oikealla puolella olevalla pysäkillä.)Tämä bussi otti suunnakseen saaren pohjois kärjessä olevaan kaupunkiin ja sinne siis jouduin mutta en ollut moksiskaan vaan hyppäsin bussista ulos ja aloin lampsia rantakatua pitkin katsellen maisemia ja siemaillen vettä jota muuten kuluu noin 4 litraa vorokaudessa.
Aikani tallusteltua kuulin tutun kuuloista puheen sorinaa ja tottakai Suomalainen äijäporukkahan se oli juuri tullut sukellus retkeltään ja keräili autoonsa kamoja, juteltuamme tovin jatkoin matkaa.
Lampsin lähimmälle bussipysäkille ja tälläkertaa tien vasemmalla puolella olevalle.
Huomasin tällaisen pienen, suunnitelemattoman seikkailun piristävän muuten niin kuumaa päivää.

No niin, alkohan ne sähköasennukset vihdoin ja viimein.....NOOOOOT
Tänään olen rakentanut viemäri linjastoa kymenkerroksisen kerrostalon wc tiloihin, no onhan noita tehty heh heh, vaikka näillä paikallisilla onkin hieman omituiset työtavat niin voihan tässä samalla hankkia itselleen putkimiehen ammattipätevyyden.
Työturvallisuudesta sen verran että sain katsella täysin suojaamattoman hissikuiluun 8.nen  kerroksen korkeudella sekä keikkua lankun päällä samanlaisen viemäriputki kuilun päällä kun yritän painaa vastaan että kaveri saa putken paikoilleen.
Muuten ei paikassa mitään vikaa ole koska rakennus telineiden takaa paljastuu kaunis
Misina Yacht Marinas jossa killuu kymmenittäin pienestä kalastaja paateista keskikokoisiin purjealuksiin auringon välkehtiessä turkoosin värisestä välimeren aallosta.

Tänään 21.9.
On Maltan itsenäisyys päivä ja siksi kansallinen vapaa päivä, joten ajattelinnäin aamiaiseksi ahmia hieman Robert Ludlumin kirjallista tuotantoa ennen kuin syöksyn etsimään auki olevaa kahvilaa josta saisin aamukaffeet, illalla olen suunnitellut vieväni tuolin kattoterassille ja ihailla ilotulitusta.
Jum ta `I-Indipendenza Tajba.


Tänään 22.9 kuudes seikkailu päivä
Sain heti aamusta ennenkuutta tutustua hulluihin Italialais naapureihin, jotka ovat täällä turisteina ja jo saapuessaan edellisenä iltana vaativat kuulema presidentti tason kohtelua ja valittivat joka asiasta. no meitä on joka junaan...onneksi muut asukkaat on erittäin mukavia ja tulemme hyvin juttuun. Yksi engelsmanni ja loput saksalaisia, illat menee nauraen ja jutellen sekä yhdessä syöden.
Palaten tähän päivään, oli töissä taas putki hommia paitsi että nyt putkiteltiin seinä ja kattorunkoja sähköputkilla johon myöhemmin saa sitten johdot ujuttaa, työkaverina Intialainen kaveri jonka nimeä on hieman vaikea lausua saati kijottaa joten kutsutaan häntä vaikka Abuksi.
Kämpille päästyäni olin hieman rätti mutta kahvia oli sisuksiin saatava (koska meillä ei ole kahvi taukoja töissä ainoastaan puolentunnin ruokis) joten suuntasin kulkuni Hefun Baariin. Siellä juttelin omistajan kanssa niitä näitä ja siemailin erinomaista kahvia ja kylmää vettä eurolla. sitten kaupan ja pasterizziian kautta kämpille.

"Abu"

Seitsemäs seikkailupäivä, lauantai,
Vapaapäivä joka tulee tarpeeseen.
Aamulla lähdin liikkeelle ja painuin Hefuun aamukahville, sielä pyörii osittain samoja kulman ukkoja aina ja kai olen itsekkin jo sulautunut siihen samaan ukko kööriin joka tulee juomaan teetä tai kahvia ja puhumaan kovalla äänellä valittaen maailman menoa. sitten suuntasin postilaatikolle ja lähetin kortit suomeen myös sinne utinkadulle be prepared.
Pyörittyäni hiukan kaduilla päätin mennä parturiin ja pistättää kuontalo kuntoon kerta heitolla, kärsin tästä kauneuden hoito tilanteesta 8 € eli ei oikeen paljoakaan.
Nyt kun siesta on ohi lähden etsimään tarvikkeita risottoon jonka lupasin valmistaa alkupalaksi huomiseen talon grilli partyihin niin ja on se tavallaan parin asukkaan jäähyväis kekkerit koska 21 Santtu Rokkun perheestä lähtee ensiviikolla yksi Engelsmanni John ja Saksalais neito Victoria koteihinsa.


Seikkailupäivä numero 8
Another day in paradise, sunnuntaina aamupäivällä oli hieman sateinen keli ja jos tänne isolle kivelle alkaa roiskia vettä niin täytyyhän sen valua poiskin, kadut täyttyivät vedellä kun kymmenen senttiä syvä tulva aalto vyöryi vastaan joka kadun kulmasta, eikä sade ollut kummoinen.
Iltapäivällä alkoi kuitenkin paistaa aurinko ja onneksi niin olihan kuuden aikaan suunniteltu grillin sytytys. Sitä ennen tein koko poppoolle Italialais tyylistä risottoa ja talon tytöt valmistivat salaattia ja herkullista vinegrettiä. Kun lautaset oli nuoltu aloimme siirtymään takapihalle grillin kimppuun ja John oli marinoinnut kanan, sen paloiteltuaan laittoi John palat uunipellille ja uunipellin grilliin, Koska juhlat olivat läksiäiset Victorialle ja Johnille olin ostanut kuohuviini pullon, pidin pienen puheen lähteville ja kohotimme heille kuohari lasit.
Jonkin ajan kuluttua saimme maistella grilli kanaa ja naan leipää. Illan päätteeksi lauloimme karaokea ja nauroimme katketaksemme, oli pitkästä aikaa hauskimpia iltoja mies muistiin.






Maanantai, Päivä 9
Koko saari on liikkeellä aamuvarhaisesta ja bussit ääriään myöden täynnä. Bussi jota odotin ei tullutkaan vaan jouduin jo soittamaan töihin että nyt myöhästytään hieman, pomo sanoi että tänään kaikki on myöhässä. Pääsin vihdoin paikan päälle, kaikki OK, päivä matelei eteen päin töissä ja takaraivossa tykytti että on hommattava uusi bussikortti heti kun pääsee kämpille, kello 3:30 pääsin huoneeseeni, suihkun kautta puuhtaat vaatteet niskaan ja tallustelin postia kohden josta niitä bussi kortteja saa. Niin annas olla se oli mennyt jo yhdeltä kiinni ja aukeaa silloin kun minun on oltava töissä "jess." No Hefu keittää hyvät kahvit joten sinne suuntaan nokkani käänsin sadatellen tämän kylä pahasen aukiolo aikoja. No mennään virran mukana niin eiköhän se siitä ja nyt Hefu jo kaataa kahvia lasiin ja kylmä virkistävä vesi kylkeen, on tämä sittenkin mukavaa elämää.

Taistelu päivä numero 10 ja Tiistai,
Tänään otin eilisestä oppia ja hyökkäsin pysäkillä toiseen bussiin joka vei vähän kauemmaksi työpaikasta mutta varmemmin perille, joutui vain 500m pidempään tallustelemaan kuin tavallisesti. Työkohde olikin melkein saaren etelä kärjessä, Kämppä oli kuudennessa kerroksessa mäen päällä ja näkymä merelle, näitä näkymiä ei ihan heti panna paremmaksi.

Mein Kampf päivä 11 ja keskiviikko, päivä alkoi tavanomaisissa merkeissä, paikka vaan vaihtui kerrostyömaalta toiselle, pistorasioiden sekä flavondi valaisimien asennusta kaikkiin kuuteen kerrokseen, sitä sai ravata eräänkin kerran ylös alas kapeita rappusia.
Ennen ruokataukoa huomasin veli venäläisen lipun liehuvan lähellä olevan talon katolla jossa oli myös melkein koko katon kattava antennijärjestelmä, siis kuvanhan otin aivan ammatti tarkoituksessa.... otin otin uskokaa  pois. En sitä viitsijulkaista ettei vakoilijaksi leimata sen enempää.
Loppupäivä menikin sitten samoissa hommissa kuin aamupäivä.
Kämpille päästyäni juttelin puoliääneen kämppiksien kanssa että oli kiva grillata ja että vielä hiiliäkin jäi edellisestä kerrasta tähteille, joten päätettiin porukalla että jos vaikka grillin pistäisi tulille siinä seitsemän maissa niin jokainen saa tuoda mitä huvitaa grilliin. Loppu ilta  menikin porukan kanssa katolla maailmaa parantaessa ja kuutamoa katsellessa. Huomista odotellen.


Torstai aina toivoa täynnä. päivä 12
Tänään ehkä konkreettisesti sain nähdä mihin tämä maa on menossa.
Olin liikkeellä pomoni kanssa aamupäivän ja kävimme kansainvälisellä nettikasinolla korjaamassa paikan valoja, vaihdoimme valot käsikäyttöisestä automaattiseen ajastukseen. Saatuamme työn valmiiksi kävelimme osaston läpi jossa suunniteltiin erilaisia netti pelejä.
Seuraavaan kohteeseen ajaessamme kyselin pomolta tämän maan tulevaisuudesta ja sain kuulla että tällaiset kansainväliset Kasino ja netti peli yhtiöt ovat rantautuneet tänne muutama vuosi aikaisemmin ja on yleistymään päin koska yhtiöitä houkuttaa halpa työvoima ja alhainen verotus.
iltapäivä menikin taas kymppikerroksisella toimisto työmaalla säköhyllyjä asennellessa.
Kämpille päästyäni aloin heti valmistella kana, pekoni vartaita ja Janekin tuomia raakamakkaroita vartaaseen, sillä aikaa valmisti Friederike  vege vartaat koska Susanne on vegaani. Myöhemmin kun sytyttelin tulia grilliin Susanne pyöräytti maukkaan salaatin ja John lampaan jauheliha pihvit pitaleivillä niin grilli oli ääriään myöden täynnä. Ilta oli mukava ja saimme varmaan naapuritkin hermostumaan koska nauroimme ja puhuimme ja ehkä hieman lauloimmekin.

Perjantai seikkailumaassa, päivä 13
Työt alkoivat odotusten mukaan, oli taas tullut muutoksia sähkö suunnitelmiin toimisto työmaalla ja samoihin wc tilojen jakorasioihin jo toistamiseen lisättiin putki ja jo levyillä peitettyjen seinien väliin piti saada kurkkuputki sähköjohdoilla, no tehtävissä se oli mutta helpompaa olisi jos suunnitelmat olisi jo valmiit ennen aloitusta.
Askel mittari näytti yli 5000 askelta, tosin suurinosa niistä askelista oli ylös ja alas rappuja, työpäivän loputtua oli jalat hieman  hontelot kun pääsin kämpille, tosin lepo taitaa jäädä lyhyeen koska John soitti että sen uudessa kämpässä on jotain sähkö ongelmia joten lupauduin mennä katsomaan jos voin jotenkin auttaa.
Mutta kaikesta huolimatta viikon loppu on alkanut, ainoa huoli on että kirjat joita oti mukaan alkaa olla luettuja.

Lauantai rentouden 14. päivä
Eilisestä sen verran että Johnin sähköt palautuivat tunnin vian jäljityksen jälkeen ja tuloksena oli oikosulussa oleva pistorasia.
Tänään lauantaina en tehnyt mitään erikoista, kävin kahvilla Hefun baarissa ja ostin hieman tuoreita kasviksia.
Iltapäivällä kiipesin kirjan ja vesipullo kainalossa kattotasanteelle nauttimaan ilmasta, on harmi ettei Suomen ilmasto ole otollinen kattoterasseille.
Koska edellisestä kerrasta jäi risotto riisiä jäljelle ajattelin tehdä lopuista tällä kertaa kasvis risottoa ja olin positiivisesti yllättynyt että siitä tuli täyttävää ja hyvää, no en kuitenkaan vielä aijo luopua lihan syönnistä.
Ilta meni jutellessa ja nauraessa Friederiken ja Susannen kanssa, viestittelimme Johnin kanssa ja kyselimme kuinka siellä muutto kaaoksen keskellä menee.

Sunnuntai 15. rentouden päivä
Aamu alkoi rennon verkkaisesti, aamu kahvia juoden ja leipää järsien katsellen samalla kaupungin heräämistä. Kirkon kellot on soineet jatkuvalla syötöllä ja kaikki eri aikaan, kun menee katolle näkee suoraan ainakin neljän kirkon tornit joten melua riittää.
Sää suosii ulkoilua, ei liian kuuma eikä sada, meninkin pienelle kävely kierrokselle, kävely kierroksen jälkeen suuntasin askeleet Hefun baariin vain huomatakseni sen olevan kiinni. Sisilialainen leipomo oli kuitenkin auki ja hain sieltä omenapiirakkaa ja painuin kämpille.
Susanne oli valmistanut kasvispaistosta ja spagettia ja sain lautasen eteeni ja ei kun maistelemaan, oli kyllä erittäin maukasta.
Tämä olikin Susannen viimeinen ateria meidän kanssa sillä iltapäivällä hän lähti kohti Hampuria, kaikki olivat tapahtumasta hieman allapäin.
Illemmalla otin askeleet kohti Hefua tuloksetta joten kävin ostamassa vettä ja ensiviikon evästarpeita.
Kämpillä sitten lämmitin eilisen risoton lopun ja söin sen Janikin kanssa ja jälkkäriksi kahvia ja omena piirasta. Ilta meni höpötellessä niitä näitä ja nyt nukkumaan ja huomen aamulla töihin ja kohti uusia seikkailuja.

Maanantai 16. uimakoulu päivä.
Aamu sarasti mukavasti ja oli mukavan viileä keli vain jotain 21 asteen luokkaa kun astelin bussi pysäkille.
Päästyäni firman pihaan jo hieman tihutteli vettä mutta kun lähdimme ajamaan toimistotyömaalle tuli Juicen laulu mieleen,"Satoi niin että otsanahkamme ois saanut kateelliseksi mateen." Tiet tulvivat ja rappuset näyttivät vesiputouksilta, tietä ylittäessä vesi ulottui nilkkoihin. Mutta yhtä nopeast kun se oli alkanut se myös hävisi, jäi vain puolipilvinen ilma.
Työssä teimme johdotuksia ilmastointi laitteiston erillisille säätöyksiköille, ajatukset kuitenkin harhaili siinä että tämäkin reissu on puolivälissä ja mitä kaikkea on nähnyt ja mitä vielä on näkemättä, tämä kuukausi on vain pinta raapaisu siitä millaista se olisi elää ja tehdä töitä täällä. Sen olen saanut huomata että hyvää ja ammattitaitoista työntekijää arvostetaan täällä suuresti, no mene ja tiedä vaikka tännepäin nokka jossain vaiheessa näyttäisikin. Mutta nyt Hefuun kahville ja eväsleivän ostoon.

Tiistai 17. kompurointi päivä.
Fiksuna ajattelin aamusta laittaa työkengät jalkaan koska pitävät paremmin vettä sillä taas satoi aamusta alkaen, no se fiksuus kostautui jo päivän puolessa välissä kosteiden sukkien kanssa työkengät hiersivät ja muutenkin niiden kanssa kompurointi ylös alas loputtomia rappusia ei ollut niitä mukavimpia kokemuksia. mutta viileämmässä ilmassa oli mukavampi työskennellä.
Kämpille päästyä olin "hieman" märkä, lämpimänsuihkun kautta Hefuun kahville ja toustille, join toisenkin kupin sen verran vilutti ja lysti maksoi 1,80€.
Sitten kävelin hieman koska sade piti taukoa, mieleeni nousi ajatus kun olin yhden pienen kodintarvike puodin edessä että keittiön kaikki veitset oli tylsiä kuin voiveitset, tosin tässä tapauksessa voisi sanoa että lusikkakin olisi terävämpi kuin yksikään keittiöveitsi siinä keittiössä.
Painuin sisälle puotiin ja yli 80 vuotias pappa istuskeli tuolilla lukien päivän julkaisua, kysyessäni jotain millä voisi teroittaa veitsiä pappa sanoi soittavansa pojan paikalle. Siinä odotellessa juttelin papan kanssa hieman, hän oli kiinnostunut mistä kaukaa tulen ja kun kerroin että Suomesta oli pappa kiinnostunut säästä, no kylmäähän siellä on sanoin ja pappa jatkoi että täällä on kesät talvet lämmintä ja se antaa mahdollisuuden uida, kai olettaen että olen turisti ja rantalomalla. Ei kuitenkaan enää uiskentele pappa kun on ikävuosia jo yli 80 mutta kyllä nuorempana joka päivä, minä siihen kertoilemaan että kyllä meilläkin kesät talvet uidaan tosin talvella se tapahtuu jäiden seassa, oli pappa hieman ihmeissään. Poikakin pääsi paikan päälle ja sain ostettua terottimen ja painuin kämpille terottamaan kaikki veitset, Janekin kanssa tehtiin illemmalla ruokaa, paikallisen leivän päälle kasvis munakas, oli mukavan täyttävää, hieman aikaa töristyämme niitä näitä painuin huoneeseeni kirjailemaan tätä.
Ja nyt öitä.

Keskiviikko 18. tylsyys päivä.

Ennemminkin voisi sanoa että monsuuni päivä, tuuli meinasi viedä mukanaan kun monsuuni iski aamulla rantakadulla olevaan työkohteeseen, vettä vihmoi niin ettei sekaan meinannut mahtua ja kajakilla olisi päässyt töihin.
Työ koostui enimmäkseen johtoryhmien lisäämisillä kaikkiin kerroksiin, hmm... jokohan kaikki olisi jo paikoillaan, tätä sopii toivoa sillä suurinosa johto hyllyistä oli jo levytetty piiloon joten johdotus oli sanoisinko hieman luovuutta vaativaa puuhaa. Keskusteltuamme aiheesta Intialais kaveruksien kanssa he sanoivat että Maltalla on aivan normaalia ensin tehdä noin arvio putki ja sähkö töistä ja sitten lisäillä kun tulee asiakkaalle mieleen mitä tarvisee mihinkin huoneeseen,
Kämpille päästyäni täytin pesukoneen ja suihkun jälkeen normi kuviot eli askel kohti Hefua ja leipä kauppaa, koho kohtana voisi kuvitella olevan se kun Hefun aamuvuoron baarimikko yritti parikymmentä minuuttia käynnistää autoaan baarin edustalla ja kuinka puolentusinaa kaiken autoista tietävää ukkoa pyöri auton ympärillä. saivat vihdoin ja viimein käyntiin ja ukkolauma hajaantui takaisin baari tiskille.
Leipäkaupan kautta kotiin,
Kun olin kuluttanut kaikki kirjani loppuun älysin että suplan kautta voisin kuunnella kirjoja ja niin tämä ilta on sitten mennyt, kuunnellessa Juha Vuorisen Juoppo hullun päiväkirjaa, Jonka olin kylläkin jo joskus aiemmin lukenut, taitaa muut luula että Suomi poika on lopullisesti seonnut kun yksinäni naureskelen samalla kun pyykkejä kuivamaan asettelen.

Torstai 19. seikkailu päivä.
Tänä aamuna ennen kuin pääsin edes bussi pysäkille olin jo jokseenkin märkä ja sama sade jatkui puolille päiville kunnes hieman hellitti. ei siinä mitään mutta kun jakorasiat olivat kuilussa jossa niitä asensin ja kytkin ei ole kattoa oli jokseenkin mielenkiintoista työskennellä, se muuten on aivan yleistä täällä että keskellä taloa on kuilu jossa kaikki viemäröinti, vesiputket, ilmastoinnin ukoyksiköt ja osittain sähköputket kulkevat kerrosten välissä.

Kämpille päästyäni manasin ilmankosteutta koska eiliset pyykit olivat edelleen kosteita niinkuin oli ruokailutilamme pöytä jonka talon kunnossapidosta vastaava Venezueelalainen kaveri oli suuressa viisaudessaan lakannut, näillä ilmankosteus lukemilla se ei kuivuisi kuin grillissä jota jo muille asukkaille ehdotin, no ehkä siitä voi syödä ensi vuonna.
Olimme sopineet että tapaisimme John, Jannik, Friederike ja Minä Hefun baarissa illemmalla ja katselisimme Malta vs. Liettua Jalkapallo matsia, joten en sitten heti sinne rynnännyt normi kahville vaan rentouduin kuuntelemaan ääni kirjaa  silmät kiinni sängyllä maaten.
Sitten olikin Hefun vuoro ja John oli tullut uuden kotinsa järjestelyiden keskeltä hieman vapaalle.
Ilta oli mukava ja siihen mennessä kun Malta oli saanut ensimmäisen maalinsa oli minun aika poistua kirjoittamaan tätä ja muutenkin nukkumaan piti mennä ajoissa koska huomenna olisi taas uusi seikkailu päivä.
Kiitos John, Jannik Ja Friederika todella mukavasta illasta.

Friederike, John, Jannik ja allekirjoittanut.

Perjantai 20. päivä
Aamu lähti rempseästi liikkeelle puolipilvisestä ilmasta huolimatta.

No ei nyt kai.

Oltiin aamusta panimo ravintolan lamppuja korjailemassa Intialais kavereiden kanssa. Siellä koti Suomessa jo kukkahattu tätit oli saada slaakin että työ aikana pubissa roikutaan.
Sieltä sirryimme taas takaisin tuttun ja "turvallisen" toimisto rakennustyömaan katolle ilmastointi kojeiden ulkoyksiköitä kytkemään ja siinä menikin loppupäivä.

Kun olimme saaneet työt lopetettua törmäsimme alas tullessamme paikalliseen Tiikeriin.

Kämpille suihkuun ja Hefuun kahville ja viikonloppu ruoat hakemaan jostain.


Lauantai 21. Lepopäivä.
Sitä luulisi että vapaapäivät alkaisi niin että tulee nukuttua pitkään. Noooot. Aaamu herätys toimii lauantaisin täällä samoin kuin arkisin kello 5.45 alkaa semmoinen kellojen kalkatus yhteensä 24 kertaa (olen laskenu) ja sitten alkaa pikku kujilla sellainen ralli että jos nukut etkä kuule sitä, olet luultavammin kuuro tai kuollut.
Kun oikein sain väkisin pinnisteltyä etten nousisi ylös, niin heräilin sitten kokonaan puoli kahdeksalta ja siirryin alas aamupalalle, kahvin jätin myöhemmälle koska arvelin että voisin käydä kauppa reissulla Hefussa kahvilla.
Niinhän siinä kävi että askeleet veivät Hefun kautta kauppaan josta ostin kaksi tölkkiä olutta, ei juomisiksi vaan chili con carnea varten jota olin ajatellut valmistaa ja sitähän ei millään vedellä jatketa.
Kämpille päästyäni aloin valmistamaan chiliä, kun pilkkoo kaikki valmiiksi niin loppu sujuu leikiten. Keittelin Chiliä kolmisen tuntia hiljalleen olutta siihen lisäillen aina kun se tuntui sakenevan liikaa. Habanero jonka laitoin sekaan oli todella tulinen ja sen kyllä huomasi lopputuloksesta, chilini tulee polttamaan kahdesti niinkuin sen pitääkin syödessä ja ulostaessa.
Jannik söi hyvällä ruokahalulla mutta näinköhän se huomenna kiittää vessa reissun jälkeen, HAH HAH.
Ilta alkaa olla käsillä ja ajattelin vielä pistäytyä kahvilla, tiedätte kyllä missä.


Sunnuntai 22. velttoilu päivä.
Arki sujuu rivakasti kävelyn ja työn merkeissä joten meinasin pyhittää tämän päivän oleiluun ja uuden kirjan kuuntelemiseen.
Aloitin aamun hieman ennen yhdeksää aamupalalla todeten että tarvitsen leipää tulevia ruokailuja varten joten suunnistin aamiaisen jälkeen lähikauppaan josta saa aina niin ihanaa ja tuoretta paikallis leipomon leipää oli päivä mikä vaan, eipä tarvi etsiä tuoreimpia tuotteitahyllyn takaosasta.
Kun alkoi lounas lähestyä ajattelin tehdä pekonista ja sipulista tomaatti pohjaisen pastakastikkeen, alakerrassa törmäsin Italialaisiin ja kysyin että maistuisiko pasta ja kastike sehän sopi heille, aloin valmistamaan lounasta jota sitten nautimme yhdessä jutellen niitä näitä, enimmäkseen kyselin Italialaisesta kulinaari perinteistä koska se aihe kiinnostaa minua suuresti.
Tuli myös ilmi että tämä on heidän viimeinen päivä ja että olivat löytäneet vuokrakämpän läheltä heidän työpaikkaa, kuvista päätellen ihan siisti kämppä vaan hieman kalliimpi johon he olivat varautuneet.
Huomenna todennäköisesti tulee uudet asukkaat heidän tilalleen.
Lounaanjälkeen siirryin huoneeseeni ruoka levole ja ehkä siitä katolle kuuntelemaan uutta kirjaa ja grillaamaan itseäni, eihän kukaan usko että olen ollut kuukauden Maltalla kun nahka on valkoinen kuin leipurilla työvuoron päätyttyä.

Maanantai 23.Päivä
Tänään aloitin viimeisen työviikkoni. Aamu alkoi teollisuuslaitoksessa joka valmistaa pakkaus materiaalia kemianteollisuuden tarpeisiin, toimeksianto sisälsi uuden tuotantolinjan sähkönjakelun turvaamisen sekä jäähdytysjärjestelmän uusimisen. Työ oli joutuisaa joten olin kämpillä jo kahden jälkeen. Aika alkaa loppua ja se tuntuu toisaalta haikealta toisaalta helpottuneelta, haikealta siksi koska olen jo tavallaan tottunut tähän ympäristöön ja näistä ihmisistä on tullut ystäviä joiden elämän käänteistä haluaa tietää eli olen aika varma että näinä sosiaalisen median aika kaudella tulee oltua heihin toivonmukaan yhteydessä.
Helpottunut ehkä siksi että olen huomannut että tällainen kotioloista pitävä äijä on pystynyt tähän ja tästä on ollut hyötyä myös englannin kielen harjaantumisen kannalta, olen jopa huomannut että vikkapa lukiessani  jotain voin lausahtaa kuin itsekseni, en Suomeksi vaan Englanniksi joka on aika omituista.
Iltaan kuului ruokailu jonka oli valmistanut Fiederike ja Florian, Kiitos oli oikein maukasta. Ehkä ilta kahvit ja ajoissa nukkumaan.


Pelipäivä 24 Tiistai
Tänään tosiaankin painuimme aamusta casinolle, tosin emme pelaamaan vaan kunnostamaa serveri huoneen sähkö ja data kaapeleiden reittejä eli tylsemmin sanottuna uudistimme kaapeli rännit jotka huomenna täytämme kaapeleilla. Kaapelit sijoittuvat korotetun lattian alle.
Kämpille pääsy olikin sitten hauskaa seikkailua koska Intialainen työkaveri ei tiennyt reittiä Birkirkaaraan joten tukeuduimme minun puhelimen Gps.än joka selosti tietysti Suomeksi ja minä tulkkasin sen sitten Englanniksi kuskille.
Voin sanoa että jos ja kun Gps ohjaa nopeinta ja lyhyintä reittiä kohteeseen se ei aina ole helpoin reitti selostaa kaverille mihin mennä ja mistä tien mutkasta kääntyä, pariin otteeseen tie oli niin kapea että toisella puolella oli kivimuuri joka oli parin sentin päässä peilistä ja toisella puolelle talon seinä yhtä lähellä ja kääntymiseen tarvittiin todella tarkkaa ajoitusta jottei raapaissut talojen nurkkia mukanaansa.
Illalliseksi tein jonkin sorttista ratatoulia eli kasvis paistosta sekä tortelliinejä salami täytteisiä.
Jannikin kanssa syötiin ja mietittiin viikonlopun toimia ja päädyttiin siihen loppu tulokseen että lauantaina voisi grillata vielä viimeisen kerran.
Huomiseksi lupasin tehdä lihapullia ja peruna salaattia, toivottavasti täältä löytyy suolakurkkua. Saksalaiset ehdottivat Lidliä josta voisi löytyä, no sen näkee huomenna.
Ilta muuten sujui alakerran pöydän ääressä kahvia nauttien ja musiikkia kuunnellen kännykästä, kuten esimerkiksi elokuvasta Bryanin elämä kappaletta "Always Look On The Bright Side Of  Life" ja näihin tunnelmiin, Hyvää yötä.

Keskiviikko 25. Lihapulla päivä.
No ennen kuin menen väliotsikon tunnelmiin kerron ne tavanomaiset työ tapahtumat koska sen takia kai tätä blogia rusnataan, Eli peli firmassa jatkettiin ja kai jatketaan huomennakin.
Minulle tämän blogi on tainut hieman olla ennemminkin matka kertomus jossa työharjoittelu on yksi osa sitä koko kuvaa. Se on vaan niin että tahdon antaa täydellisen autenttisen kuvan matkastani jotta seuraavilla matkailijoilla olisi jotain käsitystä siitä mihin kaikkeen voi ja tarvii varautua, tosin vain minun käsityksen ja kokemuksen mukaan, muilla voi olla täysin erilainen matka.
Jos saan antaa yhden neuvon tuleville matkailijoille, älkää hakeutuko toistenne (Suomalaisten) seuraan pelkästään vaan jos esimerkiksi majoitustiloissa on muun maalaisia, tutustukaa heihin silloin matkastanne tulee antoisampi ja mailman kuvasi avartuu sekä voi olla mahdollista että saat heistä elinikäisiä ystäviä.

Jannik suu täynnä lihapullaa.

Florian, Friedrike ja mä.

Tämän päiväiseen menuuseen on syypää vanhin poikani joka lähetti taannoin kuvan Lihapullista ja perunamuussista ja kysyi että onko ikävä Suomalaista ruokaa, no saahan sitä täältä kun itse tekee.

Tässä valmistuu Peruna salaatti.

Muussia en tehnyt alkeellisten keittiö varusteiden takia mutta kyllä se peruna salaatti kauppansa teki Saksalaisille ja Belgialaiselle Florianille.
Loppuilta höpistiin niitä näitä ja kuunneltiin musiikkia, että tällainen elämyspäivä tänään.


Torstai 26. Kosteus päivä.
Aamu alkoi normaalisti ja bussia numero 43 ei taaskaan tullut sillä jos se ylipäänsä tulee se tulee parikymmentä minuuttia myöhässä. No hyppäsin vihdoin toiseen bussiin joka vie samalle alueelle mutta kilometrin päähän normi pysäkistä. Vähän liikettä niveliin ettei näin loppusuoralla tulisi mitään sanomista, no lopulta olin työpaikan pihassa kahta minuuttia vaille.
Pääsimme lähtemään ajoissa casinolle jossa johdotus jatkui ja kuten arvata saattaa pienin muutoksin ja lisäyksin. Se ei haittaa sillä paikka on muuten tosi mukava monin eri tavoin, siellä tullaan kysymään henkilökunnan puolesta että haluammeko kahvia ja vettä jotka hetken kuluttua ilmestyvät oviaukkoon, ja henkilökunta on muutenkin ihan OK.
Tämän päivän ehkä suurin miinus oli ilman kosteus joka oli todella suuri ja liimasi paidan varusteliivin alla ihoon kiinni.
Kotiin... eikun kämpille (tää alkaa menemään jo ihon alle) saavuttuani huomasin pesukoneen olevan vapaa ja pistin kaikki likaiset vaatteeni pesuun, myös lippikset.
Tänään ei tarvinut ajatella ruoan laittoa koska Friederike ja Florian lupasivat valmistaa sen joten sain hieman aikaa maata sängyllä ja kuunnella musiikkia silmät kiinni.
Myöhemmin kun olin levittänyt pyykit katolla oleviin naruihin olikin jo ruoka valmista, ja olikin aika herkkua, paikallisen leivän sisään sai rakentaa mieleisen hampurilaisen monin eri lisukkein ja kastikkein  ja kaiken kukkuraksi herkullista salaattia, oli taas erinomaisen ruoat. Kiitos.
Syönnin lomassa me keskustelimme syvällisiä kuinka nyky yhteiskunta on muuttunut siitä leppoisesta maailman menosta hektiseen suuntaan ja kuinka yhteisöllisyys on vain sana helinää, et tunne naapureitasi vaikka olet asunut samassa talossa vuosia. talkoohenki on melkein kokonaan kuollut, kuinka surullista että tähän kaikkeen on syypäänä ahneet monikansalliset yritykset jotka ovat nostaneet hinnat pilviin ja sen myötä myös palveluiden hinnat.
Kun olimme syöneet hyvin Florianin teki mieli olutta joten läksimme Hefuun pikaisesti yksille ja tarkoitan todellakin sitä sillä huomenna on minun viimeinen työpäivä.

Perjantai 27. Ruohon kasvu päivä.
Aamupäivä todellakin oli sitä, kuin katselisi ruohon kasvua. Kello ei mennyt eteenpäin ei sitten millään.
Olimme vielä Slieman toimistotalo työmaalla viemäreitä tekemässä, eli ei viimeisenä päivänä sähkötöitä.
Koko kuukauden työt sujui kuin siivillä ja kiitos kuuluu super mukaville Intialais kavereille Satille ja Vikille (nimet lyhennettyjä)

Minä, Viki ja Sati

Kolmelta piti olla tapaaminen Future focuksen toimistolla loppu yhteenveto ja olihan se, tosin Maltalaisittain puolituntia myöhässä, joka on kovin ironista sillä ensi tapaamisella he hehkuttivat ajoissa olemisen tärkeyttä.
Sieltä päästyäni suuntasin kohti kämppää ja pistin kaikki työvaatteet pesuun, myös reppuni koska kaikki oli hienoisen kalkkipölyn peitossa, se johtuu siitä että kaikki talot on tehty kalkki kivestä ja kaikki työmaat on niistä irronnutta pölyä täynnä.
En tiedä mikä mulla oli kun ei ruoka maistunut joten suuntasin kulkuni Hefuun kahville ja toastille, kun yritin maksaa baarin pitäjä viittasi kintaalla ja sanoi että sinullahan oli tänään viimeinen työpäivä, jonka myönsin hänelle, talo tarjoaa hän jatkoi hymy huulillaan. Sitten kaupan kautta kämpille, ostin hotelli aamiais tarpeet jotta jaksaa sitten kierrellä Valetassa päivän.

Lauantai 28. seikkailu päivä.
Aamulla tein niin sanotun Englantilaisen aamupalan eli paistettua pekonia, makkaraa ja munakokkelia sekä vihanneksia ja paahdettua leipää unohtamatta tuoremehua.
Aamiaisen jälkeen suuntasin askeleeni Vallettaan jossa en ollut vielä käynyt, voi sitä ihmis vilinää.

Vietin aikaa kierrellen ja katsellen ihmispaljoutta ja onnekseni löysin paikan jossa sain rauhassa nauttia kahvini, paikka löytyy kirjaston sisäpihalta.

Leijonien jäädessä vartioimaan hiljaisuutta siirryin takasin ihmis vilinään. Kun olin tietyt ostokset saanut suoritettua otin seuraavan bussin kämpille, bussiasemalta vielä tarttui lounasleipä matkaan jota nautin kämpille saavuttuani.
Illalla olimme sopineet menevämme Johnin luokse Lasgnelle Victorianiin jossa oli myös lyhtyjuhla, kaikki katulamput olivat pimeinä ja katuja valaisi ainoastaan tuhannet ja taas tuhannet kynttilä lyhdyt jotka ihmiset olivat sijoitelleet mitä hienoimpiin asetelmiin.

Illan mittaan käveltyämme ja katseltuamme lyhtymerta päädyimme kaupungin muurin päälle jossa on ampuma aukkoja ja muutenkin keskiaikainen tunnelma, siellä oli DJ äänentoisto laitteineen ja ihmiset tanssivat osan istuskellessa muurilla, enpä ole ollut ennen samanlaisessa discossa.

Discoiltuamme pari tuntia läksimme vielä kiertämään ja katselemaan kaupunkia ja sinne pystytettyjä myyntikojuja.

Heitettyämme hyvästit Johnille ja Maggielle (Johnin tyttöystävä) joka oli tullut käymään Maltalla, läksimme metsästämään bussia jonka löysimmekin yllättävän nopeasti. Matka Vallettaan sujui mukavasti juhlakansan pölistessä tai torkahdellessa penkeillä. Vallettaan päästyämme päätimme loppumatkan mennä taxilla, no joo ennemmin olisi taxi matkaa voinut kutsua kauhujen vuoristo radaksi, kuski ajoi kuin hullu kapeita kujia aina välillä tehden hätäisiä jarrutuksia, lopulta saavuimme perille ehjin nahoin, onneksi.

Sunnunti 29. Lepopäivä.
Aamu alkoi pyykkikoneen täytöllä ja aamupalalla jonka jälkeen vetäydyin huoneeseen kirjoittamaan blogia edellisestä päivästä.
Pyykkikoneen valmistuttua pistin pyykit katolle kuivumaan ja lähdin kauppaan hakemaan illan griili juhliin tarpeita, olin ajatellut valmistaa alkupaloiksi paneroituja kanan palasia.
Palattuani kämpille menin huoneeseeni ottamaan päikkärit pikästä aikaan.
Ilta alkoi kanojen alkuvalmistelulla, rusensin tacosipsejä korppujauhon sekaan ja pistin mausteet sekä leivitteeseen että munan sekaan. Hieman hirvitti koska en ollut ennen keittänyt öljyä kaasuliedellä mutta se osoittautui paljon nopeammaksi  ja helpommin kontrolloitavaksi kuin sähköliedellä valmistaminen.
Väki alkoi pikkuhiljaa valua paikalle ja alkupala kanat upposivat erinomaisesti, Jannik alkoi häärätä grillin kanssa ja kohta saimme maistella Maltalaista makkaraa sekä erittäin hyvää T luupihviä salaatin kera.
Ilta kului mukavasti ja siirryimme jälkiruoka jäätelöä nauttimaan katolle kynttilöiden ja tähtien valossa, mutta kuten aina kaikki kiva loppuu aikanaan oli viimeisen laulun aika ja nyt olimme viimeisen kerran yhdessä koolla, oli hyvästien aika.

Maanatai 30. ........päivä
Aamupalan nautittuani aloin suunnitella uimaan menoa sillä olisihan se synti tulla tänne saakka eikä käydä uimassa ollenkaan meressä. Ongelmana oli etten tienyt hyviä paikkoja mutta onneksi Florian ja Friedrike neuvoivat oivan uimapaikan luoteis rannikolta ja sinne menisi suora bussireitti. Kamat reppuun ja kohti Kultarantaa. Ilma oli kuuma joten uimakeli mitä mainioin, hedelmäkojusta parit satsumat ja pullo vettä ja olin valmis rantautumaan.
Hiekka oli hienoa ja upottavaa ja meri suolainen ja kirkasvetinen niin että pystyit seuraamaan kaloja jotka uiskenteli aivan jalkojen juuressa.

Nyt kuitenkin on viimeinen päivä ja viimeisen kirjoituksen aika.
Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet lukea juttujani, toivottavasti sinulla on ollut mukava seurata arkeani täällä Välimeressä nököttävällä kivellä.
Reissu on ollut mukava, virkistävä, yllätyksellinen ja myös raskas etenkin näinä viimeisinä päivinä jolloin olen konkreettisesti tiedostanut että tämä oli tässä ja etten välttämättä enää ikinä tapaa näitä ihania ihmisiä joidenka ansiota on että tämä reissu on onnistunut yli odotusteni.
Siis suuri kiitos heille....

John

Victoria

Friedrike ja Susanne

Florian

Jannik

Viki ja Sati